Lakisääteinen tuki
Sotaorvon vuotuisen lakisääteisen eläkkeen suuruus 17 ikävuoteen saakka oli 21 000 mk eli noin 1 083 euroa. Vuonna 1943 hyväksytty työhuoltolaki turvasi sotaorvoille sen tasoisen koulutuksen, jonka isä olisi pystynyt tarjoamaan, jos olisi saanut elää. Työhuoltolaki ohjasi sotaorpoja käytännössä parin vuoden pituiseen ammattikoulutukseen, jossa opiskelu ja opiskelija-asunnossa asuminen oli ilmaista. Tarjottu koulutus ohjasi sotaorpoja fyysisesti raskaisiin ammatteihin, mm. rakennusalalle. Maatalousväestöön kuuluvia ohjattiin maaseudun tarpeita palveleville aloille.
Työhuoltolain mukaan koulutuksen ensimmäiset kolme kuukautta olivat koeaikaa, jonka aikana koulun johtajan tuli ilmoittaa kirjallisesti, oliko valittu ala sotaorvolle sopiva. Koulutusalan muutos sallittiin vain kerran. Jos sotaorpo jatkoi oppikouluun, oli mahdollista vapautua lukukausimaksusta kunnan sosiaalilautakunnan tai oppilaitoksen johtokunnan päätöksellä. Vapautuksen saivat myös muut opinnoissaan hyvin menestyneet varattomien perheiden lapset. Kirjojen ja kouluvälineiden hankintaa tuettiin kuitteja vastaan tiettyyn rajaan saakka. Lukioon ei monikaan jatkanut, ja korkeakouluopintoihin vain harva päätyi. Moni ei uskaltanut suunnitella akateemista uraa suurien kustannusten takia. Lainsäädäntö ei ottanut huomioon sotaorvon taipumuksia teoreettisille tai taiteellisille aloille.
Sotaorpojen valtion tukea koskeva lainsäädäntö:
- L 404/1948 Sotilasvammalaki, eläkkeen suuruus ja jatkuminen 17 saakka
- Koulutustuki
- HE 15/1943 Hallituksen esitys sotaorpojen työhuollosta
- A 365/1943 Sotaorpojen ja sotaleskien sekä väliaikaisen työhuoltotoimiston perustamisesta sosiaaliministeriöön.