Sotaorpous
Sotaorpo kärsi sodasta tavalla, jota ei ole riittävästi ymmärretty. Isän menetys ja sen negatiiviset seuraukset jättivät pysyviä jälkiä, joiden vaikutukset voidaan tunnistaa vielä vanhuudessa. Sodan jälkeinen puhumattomuuden kulttuuri pahensi tilannetta. Hyvinvointisuomea rakennettaessa sotaorpoudesta ei myöskään puhuttu. Vasta eläkkeelle pääsyn kynnyksellä, 2000-luvun taitteessa, sotaorvot ottivat itse asian esille ja järjestäytyivät sotaorpoyhdistyksiksi. Henkiset patoutumat ja traumat ovat osaksi edelleen selvittämättä.