Sotalesket kotirintamalla
Sodan aikana puolisot tukivat sotarintamalla taistelevaa kirjein ja paketein. Sodan jälkeen sotalesken ”sota jatkui” kotirintamalla. Sotalesket joutuivat huolehtimaan lapsista ja perheen toimeentulosta usein ilman vakinaista ammattia. Sodanaikaisessa yhteiskunnassa perheen toimeentulo oli yleensä laskettu isän ammatin varaan ja äidit olivat kotiäitejä.
Huoltoeläkkeiden alhaisuuden takia katsottiin tarpeelliseksi säätää laki sotaleskien työhuollosta. Jos sotaleskellä jo oli ammatti, häntä autettiin työpaikan saannissa. Ammatin puuttuessa leskelle suositeltiin ammattikoulutusta muun muassa modistiksi, ompelijoiksi ja tekokukkien tekijöiksi. Moni leski ei pienten lasten takia voinut ajatella kursseille menoa. Tarjotut koulutukset saattoivat olla vastoin lesken taipumuksia, maalaispaikkakunnilla kyseisille ammateille ollut riittävää tarvetta jne. Oli turvauduttava satunnaisiin ansiotöihin muun muassa siivoojina, pyykinpesijöinä, maatalous- ja tehdastyöläisinä.
Sotaleskien perinne on uurastuksen, peräänantamattomuuden ja tulevaisuuden uskon perinne, mikä tulee siirtää tuleville sukupolville.