Sodan kirjeet
Kirjeet ja paketit olivat sotarintamalla elämää ylläpitävä voima. Kotirintamalle niiden lähettäminen oli keino osallistua maamme puolustamiseen. Oli tärkeää, että kirjeitä tai paketteja oli matkalla jatkuvasti kohti rintamaa. Perheen huolista ei rintamalle kerrottu. Haluttiin, että lähetykset vahvistaisivat rintamalla taistelevaa sotilasta. Rintamalta lähetetyt kirjeet varoivat puolestaan kertomasta sodan vaikeista kokemuksista.
Kirjeitä säilytetään Kansallisarkistossa ja Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkistossa, joka on 1970-luvulta lähtien lahjoituksina lähes 60 000 rintamakirjettä. FT Ilari Taskinen on julkaissut vuonna 2021 väitöskirjansaTampereelle arkistoiduista kirjeistä: ”Social lives in Letters, Finnish soldiers’ epistolary relationships, intimate practices, and emotionality in World War II” eli vapaasti suomennettuna ”Sosiaalista elämää kirjeissä: suomalaisen sotilaan kirjesuhteita, tapoja ja tunteita toisessa maailmansodassa”.
Talvisodasta lähetettiin kirjeitä paljon harvempaan kuin jatkosodasta. Ilari Taskinen on todennut, että kirjeiden määrä laski jyrkästi talvisodan lopulla, kun Mannerheim-linja murtui. Jatkosodassa, asemasodan aikana, kirjoittamiseen löytyi sopiva hetki jopa päivittäin. Eräskin jatkosodan armeijassa palvellut kirjoitti Taskisen mukaan 1 400 kirjettä.
(Lähteet: Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden yksikkö. Kansanperinteen arkisto (Kper), sota- ajankirjeet (SAK), kokoelma. Taskinen, I. 2024. Terveiseni täältä jostakin)
Sotaan lähteneet nuorukaiset olivat huolissaan vanhempiensa selviytymisestä
Sotilaat pyrkivät mahdollisuuksien mukaan turvaamaan kotiin jääneiden arjen sujumisesta. Kotirintamalle lähetetyissä kirjeissä lohdutetaan äitiä: ”Asiat korjaantuvat, kun palaan takaisin”.
Pojan kaatuminen merkitsi monille vanhemmille vanhuuden turvan menettämistä ja suunniteltujen sukupolven vaihdoksien tekemättä jäämistä. Kaatuneen sotilaan äidille myönnettiin Sururisti. Jos kaatunut sotilas katsottiin äitinsä huoltajaksi, äidillä oli mahdollisuus saada huoltoeläkettä.
(Lähteet: Leskien ja orpojen tukena vuosikymmenten saatossa – Agricola (agricolaverkko.fi), Kemppainen, I. 2006, Isänmaan uhrit. Kaskimies, E. (toim.) 1970. Puhtain asein. Suomen Marsalkan päiväkäskyjä vuosilta 1918-44.Sepponen, K. 2020. Sururisti. A 550/18.8.1944)