Oulaistelaisen Albert Arvion perheestä kolme poikaa oli rintamalla. Nuorin, Olavi ei palanut takaisin.
17.12.1943
Herra Albert Arvio
Oulainen
Murheenne on varmasti suuri, kun saitte viestin rakkaan poikanne kaatumisesta.
Inhimillisesti katsoen tuntuu käsittämättömältä, että parhaassa nuoruuden iässä oleva ihminen kutsutaan täältä pois juuri silloin, kun häntä olisi eniten tarvittu. Mutta elämämme ei olekaan omissa käsissämme, vaan Jumalan voimakas käsi ohjaa sitä täällä ja Taivaallinen Isämme on myöskin ainoa, joka voi antaa meille kutsun iäisiin majoihinsa.
Tältä iäisyyden näkökannalta meidän on katsottava Olavinkin poismenoa. Ja elämä ei katkea kuolemassa, vaan tulee se sen jälkeen vain paljon rikkaammaksi. Siellä kirkkauden valtakunnassa tapaavat omaisetkin jälleen toisensa.
Varmasti Jumala on tarvinnut Olavia, kun Hän antoi hänelle näin varhain kotiintulokutsun. Siinä on meidän kallein lohdutuksemme.
Ja kyyneleetkin meidän täytyy pyyhkiä pois, kun tiedämme, että Olavi on saanut iäisyyskutsun kaikkein kauneimmassa. Hän on kaatunut sankarina isänmaansa vapauden puolesta.
Jumala olkoon kanssanne.
Osaa ottaen syvään suruunne
Paavo Päivänsalo
Sotilaspastori
Maanviljelijä Albert Arvio oli halunnut tietää lisää poikansa viimeisistä vaiheista. Sotilaspastori on vastannut näin isän kirjeeseen:
29.12.1943
Herra A. Arvio
Oulainen
”Kiittäen kirjeestänne saan kertoa seuraavaa:
Olavi Arvio haavoittui matkalla vartiopaikalta korsulle, kun vihollinen antoi kovan tykistökeskityksen. Samalla kertaa vihollinen tulitti konetuliaseilla, joten ei tiedetä varmaan, oliko sen haavan, jonka Olavi sai päähänsä, aiheuttanut kranaatin siru vai luoti. Heti haavoituttuaan Olavi kuljetettiin joukkosidontapaikan kautta kenttäsairaalaan, jossa hän seuraavana päivänä kuoli.
Kenttäsairaalaan vietäessä hän oli niin tajuissaan, että osasi sanoa nimensä ja kysyä mihin hän on haavoittunut, mutta muuta hän ei puhunut.
Soitin tänään kenttäsairaalaan ja kysyin sitä, joka oli Olavia hoitanut viime hetkinä, oliko Olavi puhunut mitään tai jättänyt tervehdyksiä kotiinsa ja hän sanoi, että Olavi ei ollut jaksanut puhua mitään.
Siunattua Uutta Vuotta toivottaen
Paavo Päivänsalo
Sotilaspastori,5616/ikpk.
Alkuperäinen sotilaspastorin kirje