Historiateos sisältää 303 sivua tekstiä ja kuvia liiton 70 vuotisen historian ajalta. Kirja on kovakantinen.
LIITON HISTORIASTA
FT, dosentti Jarkko Kemppi tuo tässä esiin oman käsityksensä KOL:n historiasta, sen kirjoittamisprosessista sekä tuo esille Liiton tärkeimpiä vaiheita. Teksti pohjautuu hänen pitämäänsä puheeseen Hämeenlinnan hengellisillä ja kulttuuripäivillä.
Liitosta on tehty aiemmin kaksi historiaa. Vuonna 1955 ilmestyi Päiviö Tommilan kirjoittama Kunniavelka kaatuneille -teos. 40 vuotta myöhemmin ilmestyi Torsti Salosen kirjoittama KOL:n 50 -vuotishistoria nimeltään Muistot elävät.
Kolmelta alalta väitellyt Hannu Välimäki aloitti uusimman historiatyön kirjoittamisen 2010 –luvun alussa. Hänen sairastumisensa aiheutti sen, että historiaprojektiin tarvittiin uusi tekijä. Tulin valituksi tehtävään keväällä 2014. Aluksi oli selvitettävä, miten olisi järkevää jatkaa Välimäen aloittamaa työtä. Hänen tavoitteenaanhan oli kirjoittaa Liiton historia täysin alusta. Yksi vaihtoehtohan olisi ollut jatkaa KOL:n toiminnan käsittelyä siihen, mihin vuonna 1995 ilmestyneessä teoksessa jäätiin. Välimäki itse ehti koota Liittoa koskevaa materiaalia lähes 1980-luvulle saakka ja myös kirjoittaa paljon niin sanottua raakatekstiä.
Lopulta päädyttiin siihen, että aloin käydä lävitse KOL:n materiaalia ja mahdollisuuksien mukaan myös muokata Välimäen tekstiä. Kunnianosoituksena hänen työlleen materiaalista on jätetty mahdollisimman paljon alkuperäiseen muotoon. Hyvänä esimerkkinä Välimäen viitejärjestelmä, se on täysin alkuperäisessä asussaan. Lopullisen teoksen alkuosa, noin 100 sivua on Hannu Välimäen käsialaa. Joissakin asiakokonaisuuksissa oli selvyyden vuoksi välttämätöntä yhdistää kirjoittajien tekstejä.
LIITON TOIMINNAN TÄRKEIMPIÄ VAIHEITA
KOL:n historiasta nousee esille selkeitä muutospisteitä ja seuraavassa on niistä mainittu muutamia. Liiton alkuvaiheen toimintaan liittyi vahvasti kansainvälisyys ja avustusten saaminen ulkomailta työn saattamiseksi kunnolla käyntiin. Vuodelta 1948 on säilynyt pöytäkirjamerkintä: ”Järjestösihteeri teki Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan keräysmatkan, jonka tuloksena liitto sai miljoonan markan lahjoituksen (noin 43 000 euroa) ja lupauksen 18 000 kruunun lahjoituksesta tavara-arpajaisiin”.
Liiton historiassa Marielundin lomakeskuksessa on ollut tärkeä sija. Myöhemmin sen käytön luonne muuttui ja siitä tuli kuntoutuskeskus, joka oli hyvin suosittu. Edelleen Marielundilla oli Liiton talouteen hyvin positiivinen vaikutus.
Marielundin suosiosta huolimatta keskuksesta alkoi aiheutua yhä enemmän ongelmia. Erisuuruisten remonttien määrä kasvoi vähitellen. Esimerkiksi vuonna 2001 liiton hallituksen kokouksessa käsiteltiin Marielundin tilannetta monessa pykälässä. Yksityiskohtana voi mainita seuraava tilanne: ”vanhat portaat kuljetettiin suoraan kaatopaikalle”. Edelleen KOL:n historiateoksessa todetaan: ”On kiistämätöntä, että sotaleskien kuntoutuksen mahdollistamisen vuoksi Marielundin toiminta oli menestystarina, mutta vuosien saatossa olosuhteet muuttuivat radikaalisti. Syitä oli monia. Sotaleskien määrä oli vähentynyt ja uusia käyttäjäryhmiä ei löytynyt. Lisäksi Marielund olisi vaatinut yhä laajempia investointeja”. Lopulta Marielund myytiin vuonna 2006.
Järjestön toiminta oli pitkään lähinnä sotaleskien varassa. Aika teki kuitenkin tehtäväänsä. Jäsenistö alkoi vanheta ja jäsenyhdistysten aktiivisuus hiipua. Tämä kehitys luonnollisesti kiihtyi tultaessa 1990-luvulle. Siirtyminen 2000-luvulle toi Kaatuneitten Omaisten Liiton toimintaan uusia virtauksia. Suomeen oli perustettu sotaorpoyhdistyksiä, jotka liittyivät liiton jäseniksi. Yksittäisiä sotaorpoja oli jo vuosia ollut KOL:n jäsenyhdistysten jäseninä, mutta laajemmin heitä ei kuulunut jäsenistöön puhumattakaan omista yhdistyksistä.
Sotaorpoyhdistysten tulo KOL:n jäseniksi oli selkeä murrosvaihe liiton historiassa. Sotaorpoyhdistysten tuleminen liiton yhteyteen katkaisi pitkään jatkuneen jäsenmäärän alenemisen. Samoin alaosastojen määrä alkoi kasvaa. Voidaan pitää selvänä, että ilman sotaorpoja KOL:n toiminta olisi kuihtunut ja muuttunut ennen pitkään perinnetoiminnaksi
Huoltoviesti –lehden merkitystä ei voi aliarvioida. Jo pelkästään lähdeaineistona lehdellä on suuri merkitys. Mielipidekirjoituksissa on aina näkynyt jäsenistön mielipiteet Liiton eri vaiheista. Edelleen Huoltoviesti on ollut tärkeä tiedotuskanava Liiton johdon ja jäsenistön välillä.
Liiton uusimmassa historiateoksessa käsitellään myös sotaorpojen taustoja. Psykologian emeritusprofessori ja sotaorpo Markku Ojanen käynnisti vuonna 2008 tutkimuksen, jossa oli tarkoituksena kartoittaa sotaorpojen elämävaiheita, kokemuksia ja hyvinvointia. Kansainvälisestikin sotaorpoja on tutkittu hyvin vähän. Pääosa kyselyistä tehtiin vuosien 2008–2010 aikana. Ojasen tutkimus toi esiin monia hyvin mielenkiintoisia yksityiskohtia sotaorpojen vaiheista ja mielialoista.
Minuun teki vaikutuksen Liiton johdon suuri työpanos sotaorpotunnuksen saamiseksi. Työ kesti vuosia ja kohtasi paljon vastoinkäymisiä. Lopulta vaivannäkö palkittiin ja sotaorpotunnuksia päästiin jakamaan vuonna 2014. Ensimmäiset tunnukset jaettiin Turussa Kaatuneitten Omaisten Liitto ry:n Hengellisillä ja kulttuuripäivillä. Tunnuksen jakelu sai valtaisan mediahuomion eri puolilla Suomea järjestettyjen yhdistysten tilaisuuksien myötä. Jakotilaisuuksista uutisoivat kymmenet lehdet. Tunnukseen liittyi myös vahvasti sotaorporekisterin luominen. Sekin oli valtava urakka, jota RAY avusti.
FT, dosentti Jarkko Kemppi
