On aika rakentaa perinnettä

Perheeni on muuttamassa omakotitalosta kerrostaloon. Lajittelin lasteni leluja säästettäviin ja niihin, joita voi lahjoittaa pois. Silmiini osui tyttäreni saama, 1950-luvulla rakennettu, nukkekoti. Nukkekodissa oli edelleen huonekalut tallella ja valotkin toimivat, koti vain odotti uutta leikkijää. Milloin tuleekaan seuraava sukupolvi, joka voi imeä nukkekodin historiaa, luoda siitä uutta oman leikin kautta ja siirtää leikkiperinnettä eteenpäin.

Tuota nukkekotia katsellessa tuli mieleen minulta viime aikoina niin usein kysytty kysymys, mitä sotaorpojen perinne on ja miten aiotte sitä edistää?

Kaatuneitten omaisten liittoon on laadittu perinnetyön strategia, jota esiteltiin Huoltoviesti 1/2021.  Perinnetyön strategiassa on huomioitu kahden sukupolven perinne. Meidän tehtävämme on vaalia sotaleskien perinnettä, mutta myös sotaorpojen perinnettä.

Valtioneuvoston asettamassa veteraaniperinnetyön tulevaisuuden järjestämistä selvittävässä työryhmässä huomioidaan sotien 1939-1945 veteraanit sekä sotasukupolvet aina sotakorvausten maksun päättymiseen vuoteen 1952 asti. Sotaorvot ovat siis kerrankin muistettu sukupolvi ainakin perinteen osalta.

Myös tämä lehti sisältää valtavasti perinnettä. Kertomuksissa värittyy ihmiskohtaloiden kautta sotaleskien ja sotaorpojen kokeman elämän kirjo, joka olisi saatava kootusti jälkipolvien tietoon. Kertomukset ovat merkittävää ajankuvaa suomalaisesti yhteiskunnasta. Lisäksi se antaa eväitä ymmärtää sitä taakkaa, jota kansakuntamme kantaa ja joka siirtyy eri muodoissaan seuraaville sukupolville.

Juhlat ovat osa perinteen vaalimista. Kaatuneitten muistopäivä on sodassa läheisensä menettäneelle tärkeä juhlapäivä. Jäsenkunnallemme Kaatuneitten muistopäivän vietto on juhlava osa elämää, seuraaville sukupolville se on perinnettä.

Perinteen siirtämisen turvaksi liittokokous myönsi hallitukselle luvan valmistella Perinne- ja tukisäätiön perustamista. Säätiöllä halutaan turvata rakenne, jolla sotaleskien ja sotaorpojen perinne säilytetään.

Perinteen siirtämiseen kuuluu asioiden konstruointi eli asioiden nostaminen esiin valikoivasti. Kulttuuritutkijat puhuvat menneisyyden aktiivisesta noudosta. Ei siis ole yhdentekevää, mitä nyt kokoamme noudettavaksi ja millaisia askelmerkkejä luomme tuleville noutajille. Mitä sotaorpojen kokemuksissa on sellaista, että haluamme sen tulevan aktiivisesti noudetuksi? Nyt on aika vaikuttaa. Tässä lehdessä tulee hienosti esille, mitä nuori noutaa esiin menneisyydestä. Kohta ei ole enää ketään, keneltä voisi kysyä, Millaista elämä sodan aikana oli? Miltä isän menettäminen sodassa tuntui? Mitä sitten tapahtui? Meillä kaikilla on vastuu kertomuksen säilymisestä.

Vaikka muutos on ovella, perinne antaa vakaan pohjan muuttuvassa tilanteessa.

-Nina Harjulehto