“Mä sain Kyllikiltä niin ihanan kirjeen, että mä vastaan sen heti, oli Paavo Koski sanonut kaatumistaan edeltävänä iltana sotakaverilleen” Kyllikki Koski kertoo.

Mies oli kirjoittanut kirjeen ja laittanut sen taskuunsa, mutta kirje ei ikinä päätynyt nuorelle vaimolle. Paavo Koski kaatui 21-vuotiaana Karjalan kannaksella Valkeasaarella 10.6.1944 kentälle jääneenä. Kyllikki Koski jäi leskeksi 20-vuotiaana. Hän ei ole avioitunut uudestaan.

Sodan koettelemukset näkyvät yhä sotaorvoissa

Kaatuneitten muistopäivänä sunnuntaina 19. toukokuuta muistellaan kaikkia sodassa menehtyneitä. Ylipäällikkö G.G.E. Mannerheim määräsi:

Toukokuun kolmatta sunnuntaita oli vietettävä päättyneen sodan sankarivainajien ja myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä.

Myöhemmin muistopäivään sisällytettiin myös jatkosodan ja Lapin sodan sankarivainajat. Sankarivainajien muistopäivä sai nykyisen nimensä vuonna 1946. Seuraavana vuonna valtioneuvosto vahvisti sen ajankohdan.

Sodan olosuhteissa koetut kielteiset kokemukset, isän menetys, äidin suru sekä puhumattomuuden kulttuuri ovat ulottaneet vaikutuksensa pitkälle sotaorpojen elämään ja vaikeuttavat vanhuusiän henkistä hyvinvointia.  Sotaorvot joutuivat usein kannattelemaan sotaleskiäitiä hänen surussaan ja ottamaan jo varhain vastuuta perheen toimeentulosta. Kun Ukrainan sota alkoi, nousivat monen Suomessa elävän sotaorvon tuntemukset vielä enemmän pintaan. Sota-aika ja sen seuraukset ja tuntemukset ovat syvällä.

Sotaorpojen vanhuus tulisi turvata toimintakykyä tukevilla palveluilla

Katso video 100-vuotiaan Kyllikki Kosken elämästä sodan ja rakkauden nuoruusvuosina.

Videota saa siteerata: https://www.youtube.com/watch?v=T63AtjJlS4g

Minkälaista on ollut elää sotaorpona?  Mitä heille kuuluu nyt? Haastattelupyynnöt Nina Harjulehdon kautta, nina.harjulehto(att)kolry.fi.